Yhdellä palstalla juuri todettiin, että joulu on hienoa aikaa, kun saa vapaasti laulaa Vapahtajasta (Jeesuksesta, suom. huom.). Tottahan se on. Paatuneemmankin ateistin huulilta saattaa puolivahingossa lipsahtaa tutun joululaulun värssy enkeleineen ja jeesuslapsineen, koska joulu syntyy myös tutuista sävelistä.

Tämäkin blogi pysähtyy adventin ajaksi pyhien pohdintojen äärelle, koska kertomus joulun lapsesta on joka tapauksessa enemmän kuin Lähi-idän kansalliseepos. Adventtikalenterin toisesta luukusta löytyykin toinen arkea kannatteleva ison kirjan lupaus.

Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. (Ps. 55:23)

Jätä silloin, kun työt kaatuvat niskaan, aikataulut helisevät sirpaleiksi ja nurkan takana odottaa uusi ikävä yllätys. Kun minkään tunnelin päässä ei näy valoa ja sekä kärsivällisyys että eurot ovat loppumassa.

Jätä silloin, kun elämä romahtaa, parisuhde kulkee kriisistä kriisiin, lapset itkevät ja naapurit tappelevat rajakuusen kaato-oikeudesta. Kun ongelmat kietoutuvat selvittämättömiksi vyyhdeiksi ja apua ei löydy, tai et jaksa sitä enää hakea.

Jätä silloinkin, kun tulevaisuus on suuri musta aukko, joka imee kaiken energian ja nielaisee kitaansa polulle asetetut suuntaviitat. Kun koulureitit eivät aukene ja töitä ei ole tarjolla. Kun usko valoisampaan tulevaisuuteen hupenee yksi suljettu ovi kerrallaan.

Uskon nimittäin, että on yksi, joka voi muuttaa olosuhteet. Eikä ole olosuhteita, jotka muuttaisivat sitä, mitä Hän on luvannut. Hän tahtoo sinulle hyvää, olipa taakkasi suuri tai pieni.

Se lupaus kantaa silloinkin, kun pitäisi pestä sauna ja vaihtaa jouluverhot ikkunaan. Kun olisi kiva ehtiä ripustaa jouluvalot pihapuuhun, tai edes piilottaa kesäromut varastoon. Kantaa silloin, kun stressi vyöryy päälle täydellisen joulun tavoittelussa. Kun väsymys kirvoittaa kyyneleet silmiin somen täyttyessä tonttuovista, piparkakkukaupungeista ja lokakuusta asti suunnitelluista aattomenuista. Se kantaa, kun viime minuuteilla ryntäät myyjäisiin etsimään joululaatikoita, joita voit valehtelematta väittää itse tehdyiksi, vaikka se laatikontekijä viettääkin jouluaan ihan jonkun muun joulupöydän äärellä.

Lupaus armahtaa turhalta murehtimiselta. Muistuttaa, ettei hyvä elämä synny yrittämällä, eikä onnistunut joulu pusertamalla.

Jospa vain luottaisi lupaukseen. Jospa hyväksyisi huolenpitonsa.