Kynnyksiä

Itseni kadotin,
haaveeni luovutin
Jossain vaiheessa
avaimen hukkasin,
sen vihreänauhaisen,
aina kaulassa roikkuneen

Perheeni uhrasin,
töitäni tehostin
Arjen kiireessä
uskoni kadotin,
sen kirkaskatseisen,
joskus levossa kasvaneen

Löysin itseni väärästä paikasta
jonkun oudon joen varrelta
Missä kasvaa vieras puu

Haasteita kaipasin,
tahtia kiristin
Siinä vauhdissa
laatikkoon unohdin
sen ohjekirjasen
ennen onnesta opettaneen

Korkeelle tähtäsin,
tavoitteet asetin
Voimien tunnossa
polkuni valitsin,
sen leveäuraisen,
mua kauemmas johtaneen

Löysin itseni väärästä paikasta
jonkun oudon joen varrelta
Missä kasvaa vieras puu

Veden tummasta peilistä katselen
heijastusta jota tunne en
Totuus toisiksi muuttuu

Miten helppoa onkaan paiskata kotiovi perässä kiinni. Unohtaa ristiriidat ja epäselvät kysymykset. Tietoisesti ja tiukasti taivaltaa toista reittiä kohti uusia maisemia ja koteja.

Miten helppoa onkaan rakastaa ihmisiä ja vihata aatetta. Vastustaa ideologiaa yhä enemmän, koska se rakentaa raja-aitaa lähimmäisten ja itsen väliin. Kammoksua niin, että vieraantuminen värjää silmälasit pysyvästi.

Miten helppoa onkaan rakastaa aatetta, mutta vihata ihmisiä. Ikävöidä ja pelätä yhteyttä niin, että sydäntä ja silmäluomia kirvelee. Kantaa niin syvää haavaa kohtaamisista, että joutuu suojaamaan itsensä myös ideologialta.

Miten helppoa onkaan lähteä ihan vain vahingossa. Löytää uusia polkuja ja uusia ovia. Astella mutka kerrallaan eteenpäin, kunnes paluumatka kotitielle onkin yhtäkkiä puolen elämän mittainen.

Miten vaikeaa onkaan kääntyä takaisinpäin. Edetä pienin askelin kohti mennyttä tulevaisuuden löytääkseen. Ylittää kynnys, joka tuntuu lähdön jälkeen kasvaneen kovin korkeaksi. Pyytää anteeksi.

Ja antaa.

2 kommenttia artikkeliin ”Kynnyksiä

  1. Kuvailit kokemaasi polkua kauniisti ja rehellisesti. En voisi kuvitella itseäni missään muualla. Toki haluaisin pyyhkiä kappaleita elämästäni pois, tai edes osin niitä pois mikäli se olisi mahdollista, mutta elämä on opettanut kantapään kautta hiljaisella kielellään asioita, joita vaan elämän koulu välittää. Vaikka monet niistä opetuksista ovat kipeitä ja kirpeän makuisia niin olen taltioinut ne sydämeni muistilokeroon mieltäni virkistääkseni, etten enää palaisi niihin käytäntöihin, jotka kipeyttivät minuuttani ja supistivat sitä henkistä tilaa, joka minulle kuuluu oikeutetusti. Oikea asenne Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan sekä itseä kohtaan, vapauttaa minut elämään tarkoituksellista elämää ilman ylilyöntejä. En etsi huomiota, enkä aplodeja, koska tiedän kuka olen ja mihin pyrin. Keskeneräisenäkin kelpaan, enkä halua luovuttaa, vaikka inhimillisesti siihen olisi syytä. Life is not fair, mutta uhrina ei tarvitse elää!

    Tykkää

  2. Kiitos viisaista ajatuksista, Marja. Tämä kirjoitus sai hippusia omastakin elämästä, mutta vielä enemmän ajatuksissa on pyörinyt monen ystäväni polku. On ollut kipeää katsoa vaiheita vierestä, mutta varmasti monin verroin kipeämpiä ne askeleet ovat olleet ottajilleen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s