Miks et oo kirjoittanut?

Olis kiva, jos kirjoittaisit.

Ei se sunkaan blogi sit pitkäikäinen ollut.

Mä ainakin seuraan vaan sellaisia blogeja, jotka päivittyy säännöllisesti.

Olisi kiva kirjoittaa, mutta kun kaikki on jo sanottu. Joku jossain jo nokkelasti kietoi kirjaimet sanoiksi ja kääri sanoista virkkeitä, joiden rinnalla omat mieleenpulpahdukset tuntuvat kovin tarpeettomilta. Hajanaiset ajatuksen alut haihtuvat syystuuliin ennen kuin ehtivät muodostua ihan oikeiksi ajatuksiksi. Harvakseltaan mieleen tullut valmis virke unohtuu arjen kiireiden alle, ja ne ainoat mielessä pysyneet sanat kaikuvat tyhjinä.

Toki kirjoitan. Näpeistäni lähtee päivittäin kymmeniä viestejä sähköpostiin ja pikaviestimiin. Naputtelen joka viikko liudan päätöksiä, ohjausviestejä ja palautteita. Tuotan monta kertaa viikossa markkinointitekstejä nopealla aikataululla. Joskus väliin mahtuu ajatuksella mietitty kortti ystävälle tai muutama sana muistiin itselle. Puhumattakaan siitä lakkaamattomasta tekstintuottamisen pakosta, joka tutkimustyön myötä astui elämääni.

Tämä pakollinen arkikirjoittaminen ei kuitenkaan useimmiten tuota erityistä iloa. Harvemmin jään miettimään sanavalintoja tai hiomaan ilmaisua. En myöskään arjessa koe lainkaan ongelmalliseksi kopioida toistuvasti omia lauseitani, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia, täsmällisiä ja palvelevat tarkoitustaan tehokkaasti.

On toisenlaistakin kirjoittamisen pakkoa. Sellaista, joka kesällä inspiroitui yllättävästä kysymyksestä. Nopeiden vaiheiden myötä kynästä irtosi tekstiä taitavalle säveltäjäystävälleni materiaaliksi (esimerkiksi tämä ja tämä). Prosessi on ollut kiinnostava, enkä malta odottaa, että laulut joskus päätyvät muidenkin kuultavaksi.

Sanoituksia luultavasti tulee mietittyä jatkossakin. Tosin nyt oma musiikin kuuntelu on siirtynyt entistä enemmän lyriikoiden analysointiin. Siellä odottaa sama kevyt tuska; kaikki on jo sanottu, kaikki tehokeinot käytetty, kaikki nokkelat ideat keksitty. Biisikansioon kerääntyy irrallisia riimejä ja yksinään kelluvia lauseita, jotka eivät löydä itselleen seuraa.

Vaikka kiire hillitsee kirjoitusvalmiutta ja kaikki tuntuu sanotulta, sanoille on välillä aurattava tilaa. Ne antavat muodon kaikelle silloinkin, kun maailma myllertää ja huominen hämärtyy. Virkkeet auttavat hahmottamaan kokonaisuuksia, havaitsemaan syy-seuraussuhteita ja tunnistamaan vaikuttimia. Kirjoittaessa tulee puhumista harkitummin jäsenneltyä, mitä oikeastaan onkaan mieltä yhtään mistään.

Aion siis yhä kirjoittaa, mutta edessä on luultavasti monia hetkiä, jolloin muu elämä ja pakkokirjoittaminen vie tilaa kirjoittamisen pakolta. Silloin saatan kaivata inspiraation tueksi ideoita ja kysymyksiä. Jos haluat kantaa kortesi kekoon, kommentoi tämän tekstin alle tai tililläni somessa aihetoiveita. Palautetta voi lähettää myös viestinä. Kerro mitä olet miettinyt, tai mitä haluaisit minun miettivän. Mistä haluaisit kuulla, tai mistä on jo kuultu ihan riittävästi. Kaikenlainen palaute on tervetullutta. Palautteen puuttuminen kun saa usein miettimään, josko sittenkin kannattaisi palata kirjoittamaan pöytälaatikkoon.