Jouluna Jumala syntyi,
Paras poika pakkasella;
Nousi kuu, yleni päivä,
Armas aurinko havatsi,
Tähet taivon tanssaeli,
Otavat piti iloa,
Syntyessä suuren luojan,
Yli armon auetessa.

Koulunäytelmien vauvanukke olkien ja heinien keskelle tungettuna, uskonnon kirjojen mies kaavussa ja kauniisti kaartuvissa kiharoissaan, krusifiksin riutunut hahmo piikkiseppeleessään. Sama mies, sama tehtävä.

Kanteletarkin siihen viittaa. Syntyi ihmiseksi, Jumala kuitenkin.

Joulu muistuttaa ikuisuuden mahdollisuudesta, josta jokaisen on mielipiteensä muodostettava. Helpompi on ollut uskoa todeksi kuin tuomita taruksi. Eikä lainkaan vähimmässä määrin siksi, että arjessa näen todeksi lupaustensa voiman.

Säästinkin yhden tärkeimmistä tähän.

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer. 29:11)

Siinä on kaikki. Siksi reippaiden tonttulallatusten ja jylhän ylväiden joulumelankolioiden keskelle ripaus kesää ja perimmäistä totuutta; hippunen armollisuutta viimeisen adventin aatonaattoon.

Hänessä on kaikki. Siksi sinä riität.

Iloa ja toivoa jouluusi ♥