Istun kahvilassa, pöytä täynnä tyhjentyneitä lautasia, kahvikuppeja ja laseja. Taustalla soi leppoisan piristävä musiikki, lusikat kilahtelevat kuppeihin, pöydistä kuuluu keskustelun katkelmia.

Hetki on levollinen, ja huomaan, miten tarpeen tämä oli. Työntäyteinen viikko huipentui hyökkäysuutisiin ja sen jälkeen uutistulva on vyörynyt päällemme vääjäämättömänä. Ukrainan hätä koskettaa.

Myös presidentti Zelenskyin rohkeus koskettaa. Ikäisemme entinen näyttelijä on joutunut roolissaan varmasti venymään ennenkin. Nyt edessä on vuorenkorkuinen haaste, jossa hintana on monien kansalaisten henki, hyvin todennäköisesti myös hänen omansa.

Siitä huolimatta hän on valinnut jäädä johtamaan taistelua sen keskeltä.

Viime päivät toivat sodan uhan osaksi keskustelujamme. Mietimme, olisiko liioittelua alkaa täydentää varmuusvarantoja, ja pitäisikö hakea apteekista paketti joditabletteja.

Ensimmäisen kerran aikuisen elämäni aikana mietin vakavasti, mihin suuntaisin kotoani, jos pitäisi lähteä pakoon. Kuinka paljon käteistä olisi hyvä olla jemmassa, ja missä. Keistä kaikista minun tulisi huolehtia hätätilanteessa.

Ensimmäisen kerran ystäväpiirissäni mietitään, mitä Ukrainan tilanteen toistuminen maassamme tarkoittaisi perheiden asevelvollisuusikäisille – rennosti naureskellen inttiin lähteneille, valansa vakavina, mutta sen enempää ajattelematta ladelleille.

Kaiken tämän keskellä pysähdyn kuitenkin tähän. Aurinko paistaa jo keväisesti, lämmittää ikkunan läpi poskia ja häikäisee silmiä. Musiikki soi ja puheensorina jatkuu. Elämä jatkuu.

Kaiken keskellä tavallisessa arjessa on voima pitää meidät raiteillamme. Sisällämme kiristyvät kuminauhat palautuvat normaaliin mittaansa, hälytystila purkautuu ja näköalamme laajenee.

Hämmennyksen, epävarmuuden ja pelon keskellä pilkistää toivo. Luottamus Korkeimpaan ja usko hyvyyden voittoon pahuudesta.

Huomisesta emme tiedä, eilinen on mennyt. Tänään voimme elää ja vaikuttaa paremman huomisen puolesta. Eläen, rakastaen, rukoillen.

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Joh. 14:27

#prayforukraine