Tuuli kääntyy viime hetkellä, päällekkäisyydet sulavat pois ja päädymme hämäräksi valaistun kirkon toiseen penkkiriviin. Legendaariset ja lahjakkaat Jukka Leppilampi ja Marzi Nyman aloittavat illan konsertin mystisin sävelin, jotka vähitellen täyttävät korkeaa tilaa.

Hetken päästä mukaan liittyvät upeat Maria Ylipää ja sairastunutta Tove Leppilampea (vuorokauden varoitusajalla!) paikkaamaan tullut Mirkka Paajanen. Kappale toisensa jälkeen kuljettaa tunteisiin ja tilanteisiin. Sanat uppoavat jyvinä pehmeään maahan ja välillä raapaisevat palan kuollutta pois.

Sulje sisko silmäs
vedä veli henkeä
ja kiidä maailman ääriin kaipuusi raketilla
Katso ulos valoon vaikka verhon raosta
ja tunne maailman tuulet avaimen reiän läpi

Hetki hetkeltä on kevyempi olla. Valo kohtaa varjon ja heijastaa pyhän pimeään. Sävel säveleltä kellun kohti lepoa ja rauhaa, sitä iankaikkista. Sitä joka jollekin kuvastaa loppua, mutta minulle toivoa.

Tulin väsyneenä ja olin luvannut nu(o)kkua äänettömästi. Istun hiljaa, enkä tiedä pitääkö silmät auki vai kiinni. Musiikki tulee kohti ja löytää paikkansa minussa. Vastaa kysymyksiin, joita en ole ehtinyt pysähtyä kysymään. Muistuttaa asioista, joiden en ollut vielä huomannut unohtuneen.

Nämä syntisen raskaat askeleet
jättävät rumat jäljet
Niin minä luulin kunnes laulusi kuulin
uskalsin katsoa eteenpäin
Ja mitä mä näin:
jalanjäljistäin puhkeaa elämän lähde

Pyhien paljous, en ole yksin
en tyhjän päältä lähde laulamaan
uutta lauluani

Istuessani tiedän, että juuri nyt on hyvä. Juuri tähän minun piti tänään tulla. Säe toisensa jälkeen tönäisee arjessa pudonneita palasia takaisin paikoilleen. Fraasi kerrallaan tulen ehjemmäksi. Kyynelen vieriessä en aina tiedä, viekö se pois surua vai tuoko iloa. Ehkä molempia. Sävelkulku kerrallaan olen lähempänä totuutta ja vapautta.

Sanat ja sävelet suorastaan julistavat rauhaa ja rakkautta. Musiikki muistuttaa kaikkein tärkeimmästä, maadoittaa peruskallioon. Elämäni tärkein pilari on vahvasti läsnä. Ollaan jossain syvemmällä ja suuremmassa, mihin lahjakkaimpienkaan artistien karisma ei riitä viemään.

Matka maallinen
säkeistön mittainen
Luona valtaistuimen
jatkuu laulu ikuinen

Olen kuullut on kaupunki tuolla
ja Hän istuu Isän oikeella puolla

Sadevesisuihku sielulle. Sen paremmin en osaa tunnelmia konsertin jälkeen kuvailla, kun kiitän kiertueen organisoinutta ystävääni. Lähden pois henkisesti ja hengellisesti levänneenä, nu(o)kkumatta silmänräpäystäkään.

Tätä on musiikki parhaimmillaan. Sanoja ja käsitejärjestelmiämme enemmän. Konsertin jälkeen Jukka Leppilampi toteaa kirkon eteisessä, että tällä kertaa nyt näin, annoimme laulujen puhua. Kiitos, että annoitte. Annoitte paljon.

Toivon silti vieläkin
pidän uskostani kii
kynsin hampain ja haikein virsin
Jatkan eespäin vieläkin
menee kiitos taivaisiin
kunniaks vaatimattoman vallan

Kiitos taiteilijat. Kiitos Ohjelmatoimisto Kristalli ja Johanna Vauto.

 

—
Lainaukset Jukka Leppilammen & co tuotannosta.
Suljetun paikan tanssi
Tämä huone, tämä hetki
Alasti ja hiljaa